Avathar - Kadotettu


Valossa tähtien 
valossa kuun 
kuva vesien pinnoilta heijastuu 
muistojen tuolta puolen 
maailman rajojen takaa 
ääni hento kutsuu mua 

varjojen katveessa 
ikiyön syleilyssä 
ei valo polta silmiä 
ei kuulu kuiskaus kuolemattoman 
tänne maailman loppuun saakka jään 

nyt haipuu kuoleva valo 
vedet tummina kuohuina edessäin virtaa 
muisto vanha ikiaikainen kadotettu on 
ja eron päivä vielä saa 

vanhat vedet syvyyksien 
yhden tahdosta nousevat 
pois rappion ja noen pyyhkivät 
sydämmensä pois kääntäneet 
nyt aaltoihin haudataan 
vanhat vedet syvyyksien 
vihassa ja mahdissa nousevat 
pois rappion ja noen pyyhkivät 
lahjamaa iäksi kadotettu on 

nyt kutsuu aaltojen äänet 
levon maailman takaisen tarjoavat 
ikiyössä paikalleni mua pyytävät 
niityt ja kukkulat veteen peittyy 
vapisevat tornit sylissä tyrskyjen 
näin aaltoihin sortuvat 
temppelit ja talot 
vain meneltarma myrskyä vielä uhmaa 
valkoisena pilviä vasten hohtaa 
vaan särkynyt on numenorin valo 

varjojen katveessa 
ikiyön syleilyssä 
ei valo polta silmiä 
ei kuulu kuiskaus kuolemattoman 
tänne maailman loppuun saakka jään 

nyt vedet syvyyden 
edessäni mustina nousevat 
yksin huipulla mahtavan vuoren 
loppuani odotan 

varjojen katveessa 
ikiyön syleilyssä 
ei valo polta silmiä 
ei kuulu kuiskaus kuolemattoman 
tänne maailman loppuun saakka jään 

nyt kutsuu aaltojen äänet 
levon maailman takaisen tarjoavat 
ikiyössä paikalleni mua pyytävät 
niityt ja kukkulat veteen peittyy 
vapisevat tornit sylissä tyrskyjen 
näin aaltoihin sortuvat 
temppelit ja talot 
vain meneltarma myrskyä vielä uhmaa 
katoaa vuori ikiaikainen 
ja lahjamaa petokseen ylpeyden

http://rockerek.hu/