Kalmankantaja - Hautasaattue


Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee 
sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa 
kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa 
loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää 

Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaeltaa 
kalpeat kulkijat kytevien soihtujen hohteessa 
matka läpi lopun aikojen, iäti kohti tuntematonta 
kuolleiden maassa polku usvaan hukkunut 

Puut vainajien varjostavat lehtoa 
kauan sitten unohdettuna kuoleman kummuilla 
uhritulen kipinöissä kadotetut sielut tanssii 
ylös tähtiin lohduttomat kurkottaa koskaan vapautumatta 
kuolon ikeet liian raskaana hartioilla painaa 

Alla sammalpeitteen esi-isien kehdossa 
ikiunta nukkuu sankari ja varas 
lopussa arvoton on taakka maanpäällinen 
lauluissa menneet teot kullataan 
synnit kadotettujen kuolemassa kuitataan 

Ruumis vain tuhkaa, sirpaleita luiden kylmässä maassa 
sielu ikuisesti kahlittu pimeydessä vaeltamaan 
näkyinä hautajaissaattueelle menneet heijastuu 
koskematta savuun sekoittuu ja yöhön katoaa 

Kiviin kaiverretut muistolauseet ajan hammas haaskaa 
muinaisten aatokset kauan sitten kadonneet 
tietäjien kirjoissa kuoleman tieto elää 
kynttilän valossa kirjoitetut sanat kadonneiden 
kalpean kulkijan huulilla toistuu

http://rockerek.hu/