Kalmankantaja - Yön alttarilla


Unien siivillä matkaan aikaan muinaisten 
aikaan ennen ristin taakkaa kaipaan 
hautalehtoon aikojen takaiseen 
kuolleiden ympäröimänä seison ikuisuuden tuolla puolen 
yli vuosisatojen kadotettuun tietoon kurkotan 

Lämmössä uhritulien muinaisen virren viettelemänä 
silmäni avautuvat, näen yli murheen mustan muurin 
suolähteessä, usvan takana portti syvään tietoon 
tämän maailman tuolla puolen on unimatkani pää 

Yön alttarilla polvistun, otan vastaan siunauksen 
kylmän savun syleilyssä tunnen kosketuksen kuoleman 
matkani aikojen taakse, alkutiedon lähteelle 
läpi loputtoman kuoleman porttien käyn 

Vapahdettuna elämän taakasta silmäni avautuvat 
vailla murhetta käyn polulle kalloin koristellulle 
kalpeiden kulkueessa kuljen kohti ikuista 
yksin yhdessä lähteellä salatun tiedon 

Synkän syvyyden äärellä, heijastuksissa talvikuun 
näyissä aika ennen ajan alkua 
muinaisesta usvasta maailmojen tuhoaja nousee 
pyhän koskemattomuuden tuhkaksi polttaa 

Raastettuna raunioista metsien, revittynä juuriltaan 
rauha iäksi kadotettu alle rautakouran 
loputon yö tuhon kasvot hämärtää 
salaisuuksiin hukutettu kohtalo kaikkeuden 

Liekki hiipuu aamukasteeseen, vain tuhkaa kummuilla 
hämärässä hautakokko viimein kuolee 
savu saattaa sielun manalaan 
uhrilehto muinainen usvaan katoaa 
alle ikipuiden seurakunnan sulautuu

http://rockerek.hu/