Routaisesta maasta, vainajalasta nousen ylle tähtien
Kaiken ajan loputtua näen maailmankaikkeuden
Kuolemasta karkoitettuna, elämän hylkäämänä
Tähtisumun varjossa alkutiedon lähteellä
Metsänkulkija - ikuisesti vaeltaa
Kalmankantaja - valottoman polun taa
Muinaisen valon hehkussa polku piilotettu
Unohdettu kallis määränpää
Kuulen kutsun kadonneen, se kohtaloni määrää
Olen matkaava ajasta ikuisuuteen
Kuljen muinaista polkua
yksin Herrani valossa
Metsän hengetön tuuli hiljaa kuiskailee
Kertoo ajasta ennen alkua
Kirottu aaveena vaeltamaan
Metsänkulkija on nimeni
käyn kohti pimeyttä |
