Olen kyllästynyt tähän valoon joka silmiäni arastaa
Olen kyllästynyt tähän ympäröivään maailmaan
Sateisesta ikkunasta luon katseen kaukaisuuteen
Näen vain paljouden kaikkea, jota en tahdo nähdä
Mielessäni vain hengen riiston halu, joka syvästä vihastani kumpuaa
En sääli edes itseäni kun terävä terä leikkaa
Vihaan itseäni yhtä paljon kuin ympäröivää maailmaa
Näkemykseni pysyköön omina, ei mitä muut ymmärrä
Vain radikaaleimmat teot saavat katseet kääntymään
Huuto sisäisestä tuskasta et auta, leimataan hulluuteen
Luontokin pilkkaa, ihmisen irvikuva jäätyy verisenä hankeen |
