Käännän veistä haavassani jotta tuntisin taas itseni
Vain itseni minä omistan
Itsetuhon tie on polkumme
Me molemmat kärsimme
Käännän veistä haavassasi vain olemalla itseni
En usko tulevaan
En tunne enää kosketustasi
Olen heikko, liian sairas nousemaan
Kuljetaan yhdessä kuolemaan
En saata unohtaa häntä joka poikkesi polviltaan
Yhdessä kuoleman säkeet kohtaavat
Valtimoni huutavat tuskissaan nyt ja aina aukeamaan
Päivä päivältä on tieni synkempi
Enpätoivo suurempi, kuolema varmempi
Miksi haaveilla, miksi edes yrittää
Toivo on menetetty
Minut on menetetty
Sinut on menetetty
Kaikki on menetetty
Yhdessä yksinäisinä kuoleman säkeet kohtaavat
Soivat surulliset laulut omistettuina kuolleille
Emme pelkää mitään, emme arvosta ketään
Emme edes itseämme sillä riistämme henkemme
Kaikki on niin kaunista kun olemme kuolleita
Ei jääneet massat suremaan, ei me oltu mitään
Takana on kuvottava maailma ja me virumme naruissa
Valtimomme eivät enää huuda auenneinakaan
Ikuista rauhaa hiljaisuus julistaa
Olemattomat arvomme on menetetty
Jäljelle jääneet kitukoon paskassa
Me sen taakse jätimme jotain kaunista havitellen |
