Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee
sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa
kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa
loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää
Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaeltaa
kalpeat kulkijat kytevien soihtujen hohteessa
matka läpi lopun aikojen, iäti kohti tuntematonta
kuolleiden maassa polku usvaan hukkunut
Puut vainajien varjostavat lehtoa
kauan sitten unohdettuna kuoleman kummuilla
uhritulen kipinöissä kadotetut sielut tanssii
ylös tähtiin lohduttomat kurkottaa koskaan vapautumatta
kuolon ikeet liian raskaana hartioilla painaa
Alla sammalpeitteen esi-isien kehdossa
ikiunta nukkuu sankari ja varas
lopussa arvoton on taakka maanpäällinen
lauluissa menneet teot kullataan
synnit kadotettujen kuolemassa kuitataan
Ruumis vain tuhkaa, sirpaleita luiden kylmässä maassa
sielu ikuisesti kahlittu pimeydessä vaeltamaan
näkyinä hautajaissaattueelle menneet heijastuu
koskematta savuun sekoittuu ja yöhön katoaa
Kiviin kaiverretut muistolauseet ajan hammas haaskaa
muinaisten aatokset kauan sitten kadonneet
tietäjien kirjoissa kuoleman tieto elää
kynttilän valossa kirjoitetut sanat kadonneiden
kalpean kulkijan huulilla toistuu |
