Unien siivillä matkaan aikaan muinaisten
aikaan ennen ristin taakkaa kaipaan
hautalehtoon aikojen takaiseen
kuolleiden ympäröimänä seison ikuisuuden tuolla puolen
yli vuosisatojen kadotettuun tietoon kurkotan
Lämmössä uhritulien muinaisen virren viettelemänä
silmäni avautuvat, näen yli murheen mustan muurin
suolähteessä, usvan takana portti syvään tietoon
tämän maailman tuolla puolen on unimatkani pää
Yön alttarilla polvistun, otan vastaan siunauksen
kylmän savun syleilyssä tunnen kosketuksen kuoleman
matkani aikojen taakse, alkutiedon lähteelle
läpi loputtoman kuoleman porttien käyn
Vapahdettuna elämän taakasta silmäni avautuvat
vailla murhetta käyn polulle kalloin koristellulle
kalpeiden kulkueessa kuljen kohti ikuista
yksin yhdessä lähteellä salatun tiedon
Synkän syvyyden äärellä, heijastuksissa talvikuun
näyissä aika ennen ajan alkua
muinaisesta usvasta maailmojen tuhoaja nousee
pyhän koskemattomuuden tuhkaksi polttaa
Raastettuna raunioista metsien, revittynä juuriltaan
rauha iäksi kadotettu alle rautakouran
loputon yö tuhon kasvot hämärtää
salaisuuksiin hukutettu kohtalo kaikkeuden
Liekki hiipuu aamukasteeseen, vain tuhkaa kummuilla
hämärässä hautakokko viimein kuolee
savu saattaa sielun manalaan
uhrilehto muinainen usvaan katoaa
alle ikipuiden seurakunnan sulautuu |
